Hevonen on lehmän mies ja muita uskomuksia

calf-834528_1920.jpg

Lapsena luulin, että hevonen on lehmän mies. Tietoni oli niin varma, ettei uskoa horjuttanut edes se, että hevosemme nimi – joka siis oli lehmiemme mies – oli Liisa. Jotenkin ajattelin, että virhe on nimessä eikä tässä niin selvässä perhesuhteessa. En myöskään ihmetellyt, vaikka kaikki lapset muistuttivat kovasti äitiään… aina ja joka ikinen.


Minulla oli niin vahva usko, etteivät yksinkertaiset, selvät tosiasiat horjuttaneet sitä. Lapsen luuloille on helppo naurahtaa huvittuneesti ja pitää niitä pienten ihmisten hassutuksina. Toisaalta, en minäkään silloin tiennyt olevani väärässä, joten tunnistanko nytkään ”varmoja totuuksiani”, uskomuksiani, joista en suostu luopumaan, vaikka muut minulle muuta todellisuutta osoittaisivatkin.


Sonni on saanut jo aikoja sitten takaisin paikkansa lehmän miehenä, mutta epäilen, että meillä kaikilla on uskomuksia itsestämme, sekä työssä että privaattielämässä. Pelkäänpä, että nuo uskomukset rajoittavat meitä olemasta se, mikä oikeasti olemme – oma paras itsemme. Luotan siihen, että tunnistamalla uskomukset ja karistamalla niistä turhat pois, pystymme näkemään itsemme uudella tavalla ja voimme ottaa kaikki voimavaramme käyttöön!