Arki yhtenä airoissa

12079854_904739059615249_8289540358992151086_o_1.jpg

”Arki alkaa”

”Kesä päättyy ja arki alkaa.” ”Loman päättyessä siirrytään arkeen.” Arjen alku on nyt ihmisten huulilla koulujen alkaessa ja lomien loppuessa. Mikä se arki oikeasti on? Arki, joka monesti esiintyy negatiivisessa merkityksessä?

Arki, niin arkinen ja tavallinen asia, mutta niin vaikea määritellä, jos asiaan miettii vähänkään syvällisemmin. Kotimaisten kielten keskuksen sanakirja antaa ”arki”-sanalle kaksi määrettä. Toisaalta se tarkoittaa pyhän vastakohtaa ja toisaalta jotain tavallista ja jokapäiväistä. Jos loma on yhtä pyhää, loman loppumisen jälkeen alkaa arki. Jos kesä on jotain erikoista ja spesiaalia, niin syksy on arkinen. Voisiko arkea määritellä vähän toisin?

Toisaalta arki tarkoittaa pyhän vastakohtaa ja toisaalta jotain tavallista ja jokapäiväistä.


Itse määrittelisin oman arkeni poissulkemistekniikalla: kaikki on arkea, mitä ei erityisesti määritellä arkeen kuulumattomaksi. Arki on pääsääntöisesti hyvää, mutta välillä kuluttavaakin. Joulu ja muut suuret pyhät eivät ole arkea, lomamatka ei ole arkea, paitsi jos se kestää viikkoja, niin siihen tulee väkisinkin arjen elementtejä, koulun kevätjuhla ei missään nimessä ole arkea, sauna ja viikonlopun päiväunet ovat arjen ihanuutta ja koko perhe saman pöydän ääressä on arkinen tapahtuma, mutta kohokohta nyt, kun 2/3 lapsista asuu omillaan. Arkinen käsitetään monesti tavallisen synonyymiksi ja määrittäisin omaa arkeani pitkälti sen mukaan. .

Arjen rutiinit säästävät ihmisiä. Tavat antavat mahdollisuuden käyttää ajatusaikaa johonkin muuhun kuin arkisten rutiinien kuten siivoamisen tai silittämisen suunnitteluun. Ainakin meillä tietyt vakiintuneet tavat lisäävät myös arjen sujuvuutta – olisi todella uuvuttavaa, jos pitäisi joka aamu erikseen neuvotella siitä, kuka vie koiran ulos (mies vie...) tai kuka huolehtii vessan siivoamisesta määräajoin (minä huolehdin).

Tavat antavat mahdollisuuden käyttää ajatusaikaa johonkin muuhun kuin arkisten rutiinien kuten siivoamisen tai silittämisen suunnitteluun.

 

Rytmin merkitys arjessa

Eeva Jokinen tuo esille kirjassaan ”Aikuisten arki” ettei esimerkiksi arkisten kotitöiden määrä määritä niiden kuormittavuutta tai arjen hyvyyttä/raskautta vaan se, voiko niitä tehdä oman aikataulunsa mukaan ja omalla tahdillaan. Sama pätee keskusteluissa työn rasittavuudesta ja kuormittavuudesta – sopiva tahti ja vaikutusmahdollisuudet parantavat työssä jaksamista. Minun nykyarkeni on rytmimielessä hyvin tyydyttävää – yrittäjänä pystyn aikatauluttamaan tekemisiäni itsenäisesti ja päivittäiset raamit kuten teinin kouluun meno, koiran ulkoilut ja yhteiset ateriat antavat sopivasti ryhtiä päivään. 

Sopiva tahti ja vaikutusmahdollisuudet parantavat työssä jaksamista. Kuinka paljon väsymistä töissä aiheuttaa toimiminen itselle epäluontevassa rytmissä? 


Kokemukseni mukaan yhteistä arkea elävien ihmisten arjen sujuvuuteen vaikuttaa merkittävästi kuinka samanlainen käsitys heillä on asioiden tekemisen rytmistä – tehdäänkö asiat hyvissä ajoin vaiko vasta viime tingassa. Tehdäänkö hitaasti nautiskellen vaiko ripeästi rallatellen? Kuinka paljon väsymistä töissä aiheuttaa toimiminen itselle epäluontevassa rytmissä? 

Mutta, sitä minä vielä ihmettelen, että miten voi olla, ettei joku mielestään ehdi elää arkea. Pitääkö sellaista, mikä on koko ajan läsnä edes mitenkään ehtiä, eikö se roiku mukana yrittämättä ja parhaassa tapauksessa ole yhtenä airoissa? Soutamassa ja huopaamassa tarpeen mukaan.

 


LÄHDE: Jokinen, E. (2005). Aikuisten arki. Tampere: Gaudeamus kirja.